Oon niiin köyhä. En enää edes uskalla vilkasta kauppoihin päinkään, kun tekee mieli vaan ostaa ja ostaa ja ostaa. Ens viikolla olis täydellinen mahdollisuus shoppailla Kööpenhaminassa ja Tukholmassa, mutta pankkitili sanoo jotain ihan muuta. Surku. :(

Vähän vaihtelua tohon mun musta-valko-harmaa linjaan. Asukokonaisuutta täydensivät vielä lilasävyinen huivi ja lila laukku, mutta fiksuna en ottanut niistä kuvia. :P

Oon yrittäny tässä kovasti pähkäillä, että mitä otan mukaani matkalle ja aina se on yhtä vaikeeta. Jos vaikka yrittäis jotain laukun painorajaennätystä ja veis koko vaatekaapin sisällön. ;D

Ja odotan, kuin kuuta nousevaa, että pääsen vihdoin kattomaan Sinkkuelämää-leffan niin pian kuin mahdollista! Toivottavasti jo Köpiksessä, ettei tarvii odottaa niin kauan, että pääsee Suomeen saakka.

Torstain asu. Mustaa, musaa ja vielä vähän mustaa. Ja uusvanha tukka. Sama malli, mutta lyhyempi, kuin ennen. Rakastan.

Uus tukka tarvii uusia vaatteita, eikö? Ai ei? No mut siis niinku...

Aiiivan ihana tunikamekkosysteemi Henkkamaukalta. Rakastuin ja laitoin heti perjantaina päälle, kun menin hurraamaan luokkakavereille, jotka valmistu. Itehän vielä nökötän kiltisti koulunpenkillä jouluun asti, kun jouduin olemaan pari kuukautta sairaslomalla sillon joskus. Harmittaa toisaalta ihan hirveesti, että en päässy juhlimaan valmistumista yhdessä kaikkien ihanien immeisten kanssa, mutta sit taas toisaalta, en oo ainoa, joka ei meidn ryhmästä valmistu ja en tiedä olisinko edes valmis vielä mihinkään "oikeisiin töihin". Vois ehkä vähän pelottaa, jos nyt pitäis alkaa aikuiseksi! :P

Shoppailureissun toinen löytö. Jännitän tuota valkosta väriä, koska oon sählä ja sotken varmasti heti, MUTTA kun tuon laitoin päälleni, niin tuli ihanan kesäinen olo! Ja valkoiset kengätkin pääsee taas vihdoin käyttöön. Ja tämän kesän pop juttu on kyllä nuo legginsit. Tunnen itteni ihan alastomaks paljain säärin, mutta legginsien kanssa on hyvä olla, vaikka pintaa nuolevatkin.

Tosiaan, taitaa nyt olla shoppailut shoppailtu hetkeen. Alkaa olla tili miinuksen puolella ja pahasti...

Nyt tää tarviis unta.

p.s. Ainii! Edellisen postauksen hiekkaveistos sai kunniamaininnan perhesarjassa. :D Niin ja minä olin "ja äiti", eivät sitten viittineet kysästä kuka oon, vaan prittasivat jopa lehteen asti olettamuksensa. Pitää ehkä ottaa kohteliaisuutena. Olisin mielelläni niin ihanan pojan äiti, vaikka ei tätinä ja kummina olokaan huonompi vaihtoehto oo. ;)